Elämä

Aika menee niin nopeasti. Tänään oli Eetun yläasteelle tutustuminen.

Eetun lähdettyä kouluun jäin miettimään elämääni, pikakelasin vuosia taaksepäin. Eetu oli 7kk, kun sain syöpädiagnoosin. Suurin suru oli menettämisen pelko, etten näkisi Eetun kasvavan. Kolme vuotta myöhemmin istuin vastasyntynyt Ella sylissä sairaalassa enkä tuntenut yhtikäs mitään. Isäni oli kuollut kuukautta aiemmin. Kolme vuotta siitä kävin läpi raskaan avioeron ja huolsin kahta pientä lasta yksin joka toinen viikko. Toimin yrittäjänä ja toiminanjohtajana. Seitsemän vuotta myöhemmin syntyi vielä Linnea. Lapset ja perhe ovat elämäni energia ja valo, syy miksi teen mitä teen. Lasten lisäksi olen saanut viereeni loistavan puolison. En voisi olla onnellisempi elämääni.

Kuvat vuodelta 2014 Göteborgin läheltä, jossa olin kisaamassa ja Eetu mukana. Eetu kisasi elämänsä ekan lasten triathlonin. 

Miettiessäni elämääni en olisi ikinä voinut kuvitella 25-vuotiaana sairaalassa ollessani, että pääsen kokemaan kaiken mitä olen kokenut. Olen urheillut neljä vuotiaasta saakka. Olen saanut edustaa rakasta Suomea jo vuosikymmenen. Olen saanut toteuttaa unelmaani ammattiurheilijana. Ura jatkuu edelleen, intoa on, kuin nuorella pojalla. Se on hienoa!

Työrintamalla olen saanut johtaa erilaisia organisaatioita, kehittää ja kasvattaa. Olen tutustunut aivan loistaviin ihmisiin, jotka ovat muuttaneet elämääni. Olen saanut toimia yrittäjänä, työnantajana ja veronmaksajana. TRIBase ja Kuntomo. Tulee kylmiä väreitä, kun ajattelee edes, että saan olla niin hienoissa jutuissa mukana. Samalla elämä vetää nöyräksi, olenko ansainnut edes pientä osaa tästä kaikesta.

Mikä hienointa matka jatkuu edelleen! Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä, elämä on🎁