Living the dream

Good bye Rio!

2012 alkoi projekti Rio2016 ja samalla triathlon muuttui harrastuksesta asiaksi mikä on ohjannut minun, perheeni ja läheisteni elämää viime vuodet. Harjoittelua on ollut 600-700h/vuosi, tavoitteena olla maailman paras sääriamputoitu triathlonisti ja saavuttaa paikka Rion. Viime viikolla sain tietää, etten päässyt Rion. Viiden parhaan sääriamputoitun joukossa oleminen ei tuonut paikkaa vaan muut vammaryhmät luokan sisällä kisaavat Riossa. Olen siirtänyt koko ajatuksen ja pettymyksen taka-alalle ja harjoitellut entistä enemmän ja kovempaa.

Viime viikonloppuna Suomen hienoimmassa urheilutapahtumassa Finntriathlon Joroisissa olin matkalla yksin. Samalla oli aikaa kasailla ajatuksia näistä huikeista neljästä vuodesta. Suru, pettymys, epäonnistumisen tunne ovat sekoittuneet onneen, kuinka etuoikeutettu olenkaan.

13718656_10154389877163421_6208005838502567868_n 13775950_10154389876908421_3614579305215099490_n

En olisi ikinä uskonut neljä vuotta sitten, että sadat ihmiset tsemppaavat minua kisoissa, tuhannet fanittaa somessa, minulla on Ystäväni Panu Liedon kanssa yli 50 valmennettavaa ympäri Suomea. Miten paljon voikaan saada voimaa omista valmennettavista ylittämässä itseään tässä mahtavassa lajissa. Huippua!

13707717_10154389876778421_5893782472068586860_n13718518_10154389876673421_5999782513768742086_n

Tässä, kun ajelen yksin kohtia kotia kyynel tulee väkisellä silmään miettien tätä kaikkea. Isoin kiitos kaikesta tästä kuuluu omalle perheelle ja isoimmalle tukijalleni puoliso Terjalle. Kiitos myös kaikille ystäville, läheisille ja tukijoille! ISO kiitos kuuluu myös RT:lle, suurempaa tukea en olisi voinut saada teiltä veljet! Kiitos kuuluu myös työnantajalleni, joka on tukenut urheiluani alusta saakka.
13686513_10154389876823421_1347218944578669152_n 13707594_10154389876708421_4132306691749579545_n 13726811_10154389876633421_6531392180205969277_n

Mutta onneksi matka ei lopu vaan jatkuu edelleen! Päätavoite on syyskuussa puolimatkan EM-kisat Itävallassa. Kisan jälkeen odottaakin kotona hieman erilaiset uudet tuulet. Lotvonen hyökkäyskenttä tulee täyteen, kun haikara kiikuttaa meille kolmannen hyökkääjän. Samalla on minun vuoro antaa aikaa perheelle. Ensi kauden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta ainakin aion olla enemmän kotona ja kisata ulkomailla vähemmän. 2020 olympialaisia en halua vielä miettiä. Sen aika on vasta vuoden päästä. Silti lopettaa en halua, pysty tai edes mieti sellaista, laji on elämäntapa ja osa minua!