Kauden avaus ja Forrest Gump
Katsoin muutama viikko sitten televisiosta Forrest Gumpia. Kymmenen jälkeen illalla oli lopetettava elokuva kesken ja paineltava nukkumaan, kello soi aamulla normaaliin aikaan 5.50. Pari iltaa myöhemmin television ja siellä pyöri Forrest Gump, elokuva oli alkanut kaksi tuntia aiemmin. Joten jatkoin elokuvaa melkein samasta kohdasta, johon olin jäänyt aiemmin viikolla. Foffrest Gump on lempielokuvani. Ensimmäisen kerran kävin katsomassa elokuvan ensi-illassa äitini kanssa kolmetoista vuotiaana.
Elokuvassa Forrest kertoo Jennylle, kuinka hän on nähnyt kauniita paikkoja ympäri maailmaa. Hän kertoo, kuinka Jenny oli aina hänen mukanaan, hänen sydämessä, hänen ajatuksissa. Muistan, kuinka katselin niitä kauniita paikkoja ympäri maailmaa nuorena poikana, haaveillen jos joskus näkisin itsekin maailmaa monelta suunnalta. Haaveilin myös aina ammattiurheilijan urasta. Olen saanut toteuttaa nämä kaksi haavetta, elänyt unelmaani. Muistan kuinka kiipesin pyörällä Itävallan Tirolissa vuoren päälle EM-kisoissa ja siellä vuoren päällä, maailman huipulla ajattelin isääni, isä oli mukana kanssani. Muistan kun ajoin pyörällä Indonesiassa, näin köyhyyttä, näin iloisia ihmisiä, näin maailmaa. Isäni oli silloinkin mukanani. Olen saanut juosta ja pyöräillä ympäri maailmaa todella kauniissa paikoissa, elänyt unelmaani. Näillä matkoilla, kisoissa minua on aina muistuttanut kaksi asiaa, perhe ja isänmaa. Ne ovat olleet minulle ne kaksi tärkeintä asiaa noilla matkoilla. Sen tekee myös varmasti osaltaan koti-ikävä. Olen kova potemaan koti-ikävää, olen myös herkkä ihminen varsinkin matkoillani.
Talven harjoittelu on mennyt jopa yllättävänkin hyvin. Syksyn ensimmäinen Espanjan leiri oli varmasti paras ikinä. Sen jälkeenkin olen voinut harjoitella terveenä poislukien hammastulehdus, joka varmasti osaltaan oli aiheuttamassa sairasteluja jo pidemmän aikaa. Tammikuun Espanjan leiri oli myös onnistunut ja odotetunlainen. Leirillä pääsin testaamaan kuntoa paikallisessa duathlon kisassa J: 5km (18.55) P: 20km (265w) J: 2,5km (3:40 pace), joka osoitti hyvää tasoa tässä vaiheessa kautta. Tammikuun leirin jälkeen sairastin neljän päivän flunssan, mutta pääsin sen jälkeen nopeasti taas harjoitteluun käsiksi.
Paratriathlon kausi starttaa Australiasta
On jälleen se aika vuodesta, kun triathlonkausi alkaa ja pisteiden kerääminen jatkuu parathiatlonissa. Viime vuoden tapaan kausi starttaa Australian Devonportissa Tasmaniassa. Kilpailu on korkeimman pisteluokan kilpailu World Paratriathlon Seriesiä, mikä tarkoittaa sitä että viivalla nähdään monissa luokissa kaikki maailman parhaat urheilijat. Minun luokka PT4 on paratriathlonin suurin ja eniten kilpailtu luokka. Starttilistalla nähdäänkin Devonportissa kaikki maailman parhaat kilpailijat.
Talvi on sujunut loistavasti ja on mukava päästä mittaamaan taas tasoa kavereiden kanssa. Olisin mieluusti aloittanut kauteni vasta viikon päästä Abu Dhabissa Liisan kanssa, mutta tässä vaiheessa Tokio pisteiden keruuta on kisattava siellä minne pääsee viivalle ja varsinkin kaikissa WPS luokan kisoissa. Meidän luokan kilpailu on aika jäätävä ja käytännössä on pakko kisata kaikissa kisoissa, joihin viivalle pääsee jos aikoo kisata myös tulevaisuudessa. Onneksi olen kisannut Ausseissa ennenkin niin matkustaminen ja aikaeron selättäminen ovat käyneet aika kivuttomasti. Täällä pyrin saamaan mahdollisimman ehjän ja laadukkaan suorituksen ja seuraava kisa on jo kolmen viikon päästä Floridassa USA:ssa.
