Kausi starttasi maailman cupissa Ranskassa

Paratriathlonin maailman cup jatkui erinomaisissa olosuhteisessa Ranskan Besanconissa. Yleensä tarvitsen pari päivää ennen parempaa analysointia kisasta. Kisan jälkeen soitan yleensä aina ensimmäisenä valmentajalleni Panulle, jonka kanssa analysoimme pikaisesti miten kisa meni ja samalla Panu saa tiedon kisasta. Minulle on tärkeä kuulla aina Panun mielipide, koska tiedän sen olevan rehellinen ja hän sanoo sen suoraan.

Kisaan lähdin luottavaisin mielin vaikka viimeistelyharjoituksissa edeltävällä viikolla väsymys painoi ja tekeminen oli ajoittain aika raskasta. Olen tehnyt todella kovan tehojakson helmikuun lopulta alkaen, joka on tähdännyt tähän kisaan. Siksi luottamus tekemiseeni oli vahva. Painotus on ollut selvästi pyörässä ja testit ovat osoittaneet, että tehot ovat parantuneet melkein 10%. Juoksussa on tehty pääsääntöisesti vain lyhyitä tehoja amputaatiosta johtuvien jalan ongelmien vuoksi. Uinnissa on lisätty viime vuosiin määrää, jonka uskoin vaikuttavan ainakin luottamuksena ja jaksamisena vedessä. Vauhti tulee yleensä vedessä vasta, kun pääsen tekemään riittävästi tehoja avovedessä.

Vuosien saatossa todella kova jännitys on muuttunut mukavaksi kisajännitykseksi ja kisareissuista on oppinut nauttimaan täysin rinnoin. Nytkin fiilis oli kokoajan mahtava ja kaikki meni enemmän, kuin hyvin. Reissussa olimme parapuolen päävalmentaja Marko Törmäsen ja PT2 luokan Liisa Liljan kanssa. Yhdessä olemme matkustaneet vuodesta 2014, joten homma toimii meillä hyvin.

Uinnissa tunsin heti, että meno on rentoa ja pystyn uimaan omaa hyvää uintia. Ekalla poijulla erotin edestäni Luxemburgin Kurtin, joka nousee yleensä vedestä yli minuutin minua ennen. Jotain sähläsin poijulla käännöksen jälkeen ja Kurt sai edestään hyvän peesin, jonka vuoksi en pääässyt aivan Kurtin peesiin. Tokalla poijulla ero Kurtiin oli ehkä 10 metriä. Mikä parasta meno oli edelleen mukavaa ja sain puristettua itsestäni lisää. Viimeisellä 100-200m matkalla sain kokoajan Kurttia kiinni ja pystyin painamaan lisää kaasua, fiilis oli hyvä. Vaihtoa olin harjoitellut edellisenä päivänä ja vuosien kokemuksella tiesin T1:n menevän hyvin. Pitkästä vaihtomatkasta huolimatta T1 1:36 oli kisan kolmanneksi nopein. Vaihdossa näin myös Itävallan Dreierin ja Ranskan Marmonnierin, jotka molemmat yleensä tulevat vedestä paljon minua ennen. Vedestä tulin kymmenentenä.

Pyörässä menin heti alussa ohi Ranskan pojasta ja Kurtin näin edelläni ehkä 50m päässä. Kurt on kisan kovimpia pyöräilijöitä ja siinä vauhdissa olisin halunnut pysyä. Pyöräreitin alussa on pitkä melkein kahden kilometrin nousu, jossa Kurt pysyi vielä edelläni ja ero ei kasvanut. Ajoin mäen 330w ylös, jonka tiesin olevan minulle normaali teho mäissä. Heti mäen jälkeen watit laskivat minulla 250-270w ja Kurt meni menojaan. En pystynyt  vastaamaan millään Kurtin vauhtiin. Niinpä jatkoin omaa ajoani, jalkojen tuntuessa aika raskailta. Toisessa lyhyemmässä jyrkässä mäessä ohitseni tuli Venäjän Kolmakov, joka ajoi kisan toiseksi kovimman pyörän ja voitti kisan. Siinä kyydissä päätin pysyä, vaikka viime vuonna Virossa tipuin siitä kyydistä heti! Tasaisella sain ajaa yli 300w ja silti tuntui, että mies vain katoaa. Kirosin itselleni ja päätin, että unohdan tehot ja ajan vain 10m päässä kaverista. Huomasin, että saan häntä aina kiinni teknisemmillä pätkillä ja tasaisella, mutta alamäissä isompi mies levykiekolla painuu kauemmas. Kolmakovin kyydissä pysyin ekan kiekan loppuun ja tokalla kiekalla isossa ylämäessä Kolmakov meni menojaan. En saanut enää pidettyä 330w vaan 290-300w oli työn ja tuskan takana. Lopun kisaa ajoinkin yksin ohittaen Espanjan Aquiarin, joka jäikin minusta pyörässä melkein puoli minuuttia.

T2 olikin aika surkeaa suorittamista, sähelsin jostain syystä ja vaihto olikin kisan seitsemmäneksi hitain 😀 Vaihdossa näin Australian ja Iso-Britannian pojat, olin heitä ehkä 20s perässä. Juoksu lähti rullaamaan aivan kivasti ja olin päättänyt, että jokainen tonni nakutetaan 3:50-3:55 vauhdilla. Eka tonni olikin tavoitteessa, mutta edellä menevät pojat eivät vaan lähentyneet yhtään. Tokalla tonnilla on pidempi ylämäki, jonka lopussa on kääntöpaikka. Ylämäessä sain poikia kiinni ja kääntöpaikalla näin aussipojan kärsivän näköisenä enää n. 10m päässä. Toinen tonni olikin hieman päälle nelosen vauhtia ylämäen ja huonon asfaltin vuoksi. Sain ekan kiekan lopulla Australian Twomeyn kiinni ja kiristin vauhtia ohituksen jälkeen. Kolmas tonni oli kärsimystä, tuntui, etten saa juostua millään edes maaliin ja Törmäsen huudot ottaa Britannian Taylor kiinni suututti ja ärsytti minua. Pikkuhiljaa ylämäessä Taylor alkoi lähestyä minua ja painoin väkisellä kaasua. Niin vain selkä tuli eteeni ja menin ohi. Kääntöpaikalla ero oli jo 20-25m ja tiesin, että hänen osalta peli oli pelattu. Näin myös kääntöpaikalla, että Tanskan ja Usan kaverit olivat kokoajan lähempänä minua. Tiesin siis juoksevani nopeampaa, kuin muut. Neljäs tonni oli taas parempaa tekemistä ja pääsin pahaan oloon käsiksi. Muistan miettineeni, kuinka mahtava tunne tämä paha olo ja kisaaminen on. Lähdin kiristämään viidettä tonnia ja ajattelin katsotaan sattuisiko edellä jotain ja jos pääsisin vielä sijoituksissa eteenpäin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja maliin sain juosta maaliin rauhassa. Juoksuvauhtini olikin aivan hyvää, mutta viimeisen 200m rauhallinen hölkyttely hidasti loppuaikaani sen verran, että juoksu oli kisan kuudenneksi nopeinta, mutta vain alle 2s neljänneksi nopeimmasta juoksusta.

Sijoitus kuudes kisassa, jossa oli kova kattaus maailman kovimpia urheilijoita. Pitää olla tyytyväinen varsinkin, kun kaikista kolmesta lajista puuttui vielä se viimeinen terävin kärki kisaamattomuuden vuoksi. Edellisestä kisasta oli kuitenkin yli 9kk aikaa. Laskin itse, että uinnista saan laadukkaalla reenillä 30s pois. Pyörästä voin puristaa jopa 50-60s ja juoksusta lähtee se 20-30s. Tämä tarkoittaisi sitä, että kärki on todella lähellä. Harmillista tässä leikissä on oma ranking sijoitukseni, joka on kaukana omasta tasostani previous pointsien puuttumisen vuoksi ja vähäisen kisaamisen vuoksi. Vuoden 2017 välivuosi aiheutti sen, että olen rankingissa sijalla 20-25 ja kisoihin pääseminen on silkkaa arpapeliä. No turha sitä on voivotella, vaan pitää vaan katsoa eteenpäin. Nyt alkaa kova harjoitusjakso ja kisaan Suomessa nostaen tasoani. Kun paikka KV kisaan tulee olen valmis!

Nyt ladataan akkuja kotona ja aloitetaan reenit 😀

Täyden palvelun keskuspesula, lue lisää -> klikkaa kuvaa!