Kisaraportti Italian maailman cupista 5.7.2014
Kisa käytiin kuvan kauniissa Lago d’Iseo järven alueella Pohjois-Italiassa n. 100km Milanosta. D’Iseon järvi sijaitsee alppien juuressa ja järveä ympäröi useita eri kyliä. Päätin itse majoittua kisakylän ulkopuolelle viereiseen kylään, jossa oli mielestäni paremmat mahdollisuudet harjoitella ja valmistautua kisaan. Matkaa kisapaikalle oli n. 7km. Lämpötila kisaviikonloppuna oli todella lämmin, n. +35 astetta ja aurinkoa.
Kisa käytiin siis d’Iseo järven tuntumassa ja uinti tapahtui järvessä. Pyörä ja juoksu tapahtuivat Iseon kylän tuntumassa ja pyöräreitti olikin osaksi todella nopea ja osaksi todella tekninen ja hidas. Lujaa mentiin pitkillä tasaisilla maantieosuuksilla ja hiljempaa mentiin teknisillä osuuksilla Iseon kylän keskustassa pienillä mukulakivikujilla. Juoksu tapahtui myös kylän keskustan kujilla, mikä oli hyvä, sinne ei aurinko paistanut niin paljon. Uinti yksi kierros 750m, pyöräreitti oli 3x n. 6,8km ja juoksu 3x n. 1,68km.
Reeneissä uinti järvessä tuntui hyvältä, vesi oli n. 23 asteista, juuri sopivaa minulle, tykkään lämpimästä vedestä ja aallokko miellyttävän oloista. Huomasin reeneissä aallokon olevan ihan erilainen, kuin koto Suomessa, meillä Suomessa järvessä on monesti aallokko pistävää, mutta tuolla aallot veivät sinua nopeasti reitiltä sivuun, jos et ollut hereillä. Onneksi poijuja tuli neljä, mikä tarkoitti, että ne olivat lähellä toisia ja minun heikko näkö ei silloin haittaa. Kisapäivänä vain pari tuntia ennen kisaa joistain tuli järvelle tuuli ja aika isot aallot, jotka jännittivät hieman, se oli tällaiselle keltanokalle uusi juttu. Ajattelin itsekseni uinnin lähdössä, että ensimmäisen poijun jälkeen uinti helpottaa, kun saa uida koko ajan hieman aaltoa vastaan. Kuitenkin joka poijun jälkeen uinti vain vaikeutui aallokon kanssa. Sain kuitenkin pidettyä uintini hyvin hanskassa ja koko uinti sujui tähän saakka ainakin henkisesti parhaiten. Kuitenkin kova aallokko teki sen, että en osannut uida tarpeeksi kovaa vaan menin koko uinnin rennon kovaa, mikä huononsi uinnin loppuaikaa.
Vaihdot eivät olleet EM-kisojen tasolla, koska tällä kertaa handlerina ei ollutkaan tuttu ja turvallinen Marko vaan oma puoliso. Vaihtoja reenattiin kyllä useampana päivänä, mutta esimerkiksi märkäpuvun repiminen päältäni vaatii voimaa ja siksi siihen tuhraantui aikaa puolisen minuuttia normaalia enemmän. Pyörässä ensimmäisten kilometrien jälkeen alkoi kovat vatsakrampit, jotka jatkuivat kisan loppuun saakka. En tiedä mistä krampit johtuivat, todennäköisesti kova aallokko ja kuuma ilma yhdessä tekivät sen. Krampit eivät kuitenkaan vaikuttaneet niin kovasti pyörässä, koska välillä pystyin alamäissä ja teknisillä osuuksilla saamaan kramppeja hieman aisoihin juomalla ja rennolla hengityksellä.
Juoksussa tunsin heti alussa, että tästä voi tulla tuskien taival vatsakipujen vuoksi. Ensimmäinen kierros meni kuitenkin yllättävän hyvin ja sain ohitettua joitakin kisaajia, joskin toisista luokista. Toisella kierroksella kivut kasvoivat, mutta luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Kolmannella kierroksella hengittäminenkin oli jo tuskallista, mutta maaliin päästiin.
Loppusijoitus 11 ei ollut sitä mitä lähdin tavoittelemaan, mutta todellisuus on, että sijat 8-12 ovat tällä hetkellä minun tasoni, sen parempaan ei vauhdit riitä. Häviän uinnissa n. minuutin, pyörässä 1-2minuuttia ja juoksussa minuutin, tämä on tasoni! Kisassa oli kuitenkin paljon hyvääkin, jalat olivat taas kunnossa ja uinti oli rennointa tähän mennessä. Se antaa itseluottamusta jatkoa ajatellen.
Seuraavat kolme-viisi kisaa onkin Suomessa, seuraavana Finntriathlon Joroisilla ja siellä sprintti. Elokuun lopussa on Edmontonissa MM-kisat joihin yritän päästä viivalle, se olisi kauden viimeinen mittari maailman kärkeen ja siellä viivalla on todennäköisesti 20-30 triathlonistia meidän luokastamme.