Kuulumisia

Pysähdyn kaksi kertaa vuodessa kunnolla ja hengähdän. Juhannus ja joulu ovat hetket, jolloin annan aikaa itselle ja läheisille. Minulle juhannus on ollut aina paras aika vuodesta. Rakastan Suomen kesää; järvimaisema, rantasauna ja mökki.

Viimeinen vuosi on ollut monella tapaa raskas. Samaan aikaan elämä on tuonut eteeni myös ihania asioita ja unelmat ovat toteutuneet. Onneksi kuitenkin osa on yhä toteutumatta.

Elän edelleen urheilijan elämää ja täytän tänä vuonna 39-vuotta. Opin yhä päivittäin itsestäni ja ehkä nyt enemmän kuin ikinä ennen. Valitettavasti se johtuu suurelta osin myös iästäni. Eilisen 20km juoksu, valmennukset sekä pari tuntia pyörää tuntuvat kropassa.

Laskeskelin etten ole ollut yhtäjaksoisesti yli kahta kuukautta Suomessa vuoden 2014 jälkeen. Korona muutti kaiken ja nyt viimeinen reissu on ollut Australiaan maaliskuun alussa. Olen nauttinut perheen kanssa yhdessäolosta, mutta samaan aikaan käynyt taistelua tulevan kanssa. Itseasiassa samaa taistelua olen käynyt jo vuodesta 2016 lähtien. Silloin en ollut vielä valmis lopettamaan, enkä ole vieläkään. Pelkään tulevaa ja sitä millaisena näen itseni urheilu-uran jälkeen. Vieläkin enemmän jännitän kuinka triathlon jatkuu elämässäni ja osaanko olla itse vain kuntoilija. Rakkaus lajiin on niin suuri, että pelkään menettäväni sen. Onneksi minulla on vielä aikaa käsitellä tätä ajatusta.

Urani jatkuu vielä vuoden 2021 loppuun saakka, joten vielä 18kk saan elää unelmaani. Sen jälkeen odottaa uudet unelmat ja uudenlainen elämä. Olen nauttinut edelleen harjoittelusta todella paljon, se on arkeni suola, päivieni rytmittäjä. Korona aikana Oulun Kaupunki hoiti asiat todella ammattimaisesti, sain uida päivittäin uimahallissa, ISO kiitos siitä. Olen saanut myös pitkästä aikaa juosta pitkiä juoksuja reenikavereiden kanssa. Yleensä kisakaudella pitkistä juoksuista ei kauheasti ole hyötyä vaan niistä palautuu aika kauan. Samoin pitkiä yhdistelmiä ei ole yleensä voinut tehdä, mutta nyt niitä on saanut tehdä sydämen kyllyydestä. Yksi omista suosikkiharjoituksista on sisällä tehtävä treeni: Alkuun 30-40min verraa pyörällä + pääsarja 3x (Pyörä 40min 85-87% FTP + 10min VK2 juoksu), settien välissä 10-15min kevyttä. Tällainen reeni kestää 3,5-4h ja pelkkää nautintoa, jossa pääsee nauttimaan triathlonharjoittelun parhaista puolista eli oman pään kanssa käytävistä keskusteluista.

Nyt kun olemme päässeet nauttimaan suomalaisesta kesästä olemme pyrkineet valmentaja Panun kanssa ajamaan kerran viikossa 100-150km tehopyörän, jossa perustreeni on ollut 2x30min 87-90% FTP. Joka toinen viikko olemme järjestäneet leikkimielisen duathlon kisan matkoina J: 2km + P: 20km + J: 4km. Näiden harjoitusten ympärille olen sitten rakentanut viikkoni.

Mökillä olen pyrkinyt viettämään pari päivää viikossa, joka toimii aina loistavana stressin poistajana. Kisakalenteri näyttää vielä aika tyhjältä, mutta toivon mukaan se alkaa täyttymään viimeistään syksyllä. Tällä hetkellä ajatuksena kisata oman porukan kanssa puolimatkan kisa heinäkuun puolivälissä Jyväskylässä. Elokuun lopussa Tartossa Virossa perusmatkan kisa Age Groupin EM-kisoissa. Ainoa oma maailman cupin kisa, joka on vielä toteutumassa on lokakuun Turkin maailman cup. Tavoitteena on rakentaa kunto siihen kisaan.

Kaiken tämän keskellä päällimmäinen tunne on edelleen rakkaus, rakkaus elämää kohtaan. Nautitaan elämästä, onnellisuus on valinta!