Living the dream

Terveiset matkalta maailman huipulle!

Syksystä lähtien olen opetellut taas olemaan huippu-urheilija. Isoin muutos ja oppimisen paikka on ollut palata taas olemaan itsekäs ja asettamaan oman urheilun kaiken muun etusijalle. Eilen sain siitä taas esimerkin. Proteesinkäyttäjällä on välillä aina omat ongelmansa…no kai niitä on aina, mutta minä en ajattele niin. Ne on ominaisuuksia, kuten niistä sanon. Nämä ominaisuudet ovat pääsääntöisesti itsellä iho-ongelmia, hiertymiä, rakkoja, tulehduksia yms yms. Näitä tulee välillä enemmän välillä vähemmän. Yleensä näissä tilanteissa kipu muistuttaa vaan elämästä ja olemisesta proteesin käyttäjänä.

Näyttökuva 2017-12-08 kello 12.41.06

Tällä viikolla tilanne on ollut hieman haasteellisempi. Viime viikolla unohdin töistä jalkaan vanhan proteesin, jonka vuoksi polveen tuli ensin hiertymä sitten tulehdus. Polvea suojaten sain polven kuntoon pienen mätäkuurin päätteksi, mutta toiselle kun pyllistää toiselle kumartaa. Polven jälkeen vuorossa oli sääri, joka onkin hieman haastavampi paikka, kun isoin paine proteesissa kertyy juuri säären alueelle. Eilen ohjelmassa oli aamulla kova uinti ja illalla Ouluhallissa tonneja juosten. Järki sanoi jää kotiin, mutta urheilija Jussi sanoi tämän juoksun haluan tehdä! Tiesin sen päätöksen vaikuttavan ei vain minun arkeen vaan koko perheen arkeen seuraavat päivät. Puoliso yritti takoa järkeä päähäni asian suhteen, mutta tunne voitti. Ekat kaks tonnia olivat silkkaa tuskaa ja samalla nautintoa, juoksu kulki, kipu käsittämätön! Sitten säärestä lähti tunto ja juoksu tuntui vielä paremmalta 😀 Oli mahtavaa juosta porukalla! Ekat kaksi tonnia menin kevyesti verraten vauhdeilla 4:30 ja 4:15. Kahdeksan tonnia nousevalla trendillä kahden minuutin hölkkäpalautuksella kiristäen loppua kohden kahdeksannen tonnin ollen 3:27. Kotiin ei kävellyt vaan nilkutti onnellinen mies tietäen, että huomenna ei kävellä…

Valitettavasti yöllä oli pyryttänyt lunta oikein huolella. Samalla kun katsoin ikkunasta puolisoa tekemässä lumitöitä häntä säälien tunsin samalla suunnatonta onnen tunnetta eilisestä juoksusta ja yleisesti ottaen elämästä. Jäin miettimään taas kerran mistä onnellisuus elämään tulee? Tänä aamuna kotityöt ja pelkästään liikkuminen tuottaa silkkaa tuskaa silti, mutta silti naurattaa. Edelleen koen, että onnellisuus on valinta! Illalla pitäisi kokeilla pystyykö ajamaan kevyttä pyörää, toivoen jospa sunnuntaina voisi jo taas juosta.

24232747_10156009427448421_7195143277613704950_n

On hullua tuntea ylpeyttä siitä, että on saanut asetettua viimeiset pari viikkoa itsensä etusijalle ja saanut pari loistavaa reeniviikkoa. Pyörässä olen hyvin lähelle 2016 huippukuntoani. Juoksussa tiedän pääseväni myös ennen kevättä ennätyskuntoon, mutta uinnissa olen n. puoliminuuttia takana. Uintiin onkin tarkoitus panostaa seuraavat kuukaudet enemmän ajallisesti ja määrällisesti. Kauden alkuun on enää alle puoli vuotta ja tärkeintä onkin saada tehtyä laadukkaasti töitä ja pysyä terveenä! Oman haasteensa tulee tekemään ensi kauden budjetti. Triathlonliiton tuki ensi kaudelle näyttäisi olevan pyöreä nolla, joten ensi kauden yli kymppitonnin kisabudjetin ja kahden kolmen tonnin leiribudjetin saa kaivella omista taskuista.