Living the dream

Valmennus ja triathlon

Sain tänään viestin valmennettavalta. Hän kertoi motivaationsa olevan hukassa eikä kokenut paloa lajin (triathlon) harjoitteluun enää vanhaan tapaan. 

Olemme tehneet TRIBasessa triathlon-valmennusta Panun kanssa vuodesta 2014 saakka. Valmentanut olen melkein aina, ensimmäisen valmentajakoulutuksen kävin 1995. Jo vuosien ajan meillä on ollut hieman alle sata valmennettavaa ja valmennuspaikat ovat olleet täynnä. Vaihtuvuus on ollut pientä ja meidän urheilijat; nämä perheenisät, -äidit ja kuntourheilijat ovat maailman parhaita asiakkaita. Tämä työ ei tunnu työltä. 

23659369_10155977096743421_7261974312618643939_n

Tämänpäiväinen viesti herätti minut taas kerran ajattelemaan mistä motivaatiomme rakentuu ja miksi teemme juuri sitä mitä teemme. Osa lajin harrastajista ovat ulkoisesti motivoitujia, jotka innostuvat uusista välineistä, treenikavereiden voittamisesta, somessa treenien ja kisojen jakamisesta ja niin edelleen. Toinen ryhmä taas on sisäisesti motivoitujat, joilla into kumpuaa omasta itsestä. Molemmat ovat täysin ok ja kertoo vain siitä, että olemme ihmisinä erilaisia. 

Kuulen usein läheisiltäni, kuinka triathlon lajina on raaka ja raju vaatien harrastajalta paljon. Onhan se totta: jos haluat kehittyä tässä lajissa saat (et joudu) tehdä töitä säännöllisesti, rikkoa rajoja viikoittain ja ylittää itsesi päivittäin. Silti laji ei ole vain kovaa kilpailua ja jatkuvaa rajua treenaamista. Triathlon on myös loistava kuntoilumuoto ja mahdollistaa monipuolisen harjoittelun ympäri vuoden.

Joka kerta kun joku lopettaa meidän valmennuksessa, mietimme Panun kanssa mistä tämä johtui. Joka kerta valmennuksen päättäminen osuu sydämeen. Panu kertoi minulle vasta, että motivoituu enemmän valmennettaviensa treenien onnistumisesta kuin omistaan. Se kertoo mielestäni oman ammattiuran jo päättyneen, mutta vielä enemmän hänen olevan oikeassa paikassa ja tekevän työtä koko sydämellään. Valmennettavista tulee usein meille myös ihmisinä hyvin tärkeitä. On vaikea hakea vertauskuvaa mistään konkreettisesta miten tärkeitä, mutta enemmän he ovat kuin asiakkaita. Nämä ihmiset antavat työllemme merkityksen.

ED776520-720C-474C-9C91-7521DC4065AA

Olen motivoitunut itse lajista sisäisesti; nautin onnistuneista harjoituksista, nautin tästä elämästä, nautin triathlonista. Rakastan, elän ja hengitän triathlonia. Tottakai välillä ei kiinnosta vähääkään lähteä talliin ajamaan väsyneenä pyörää tai uimaan kun joka paikkaa särkee. Jostain se motivaatio silti aina itselle löytyy ja nautin tekemisestä. Koen olevani niin etuoikeutetussa asemassa, että voin ylipäänsä tehdä sitä mitä rakastan. Saan tehdä samalla myös työkseni sitä mitä haluan ja toimia näin intohimoni parissa. Vaikeina hetkinä mietin läpikäymiäni kisoja ja kaikkea mitä olen lajin parissa saanut kokea. Niitä kymmeniä maailmancupin kisoja ympäri maailmaa; onnistumisia ja epäonnistumisia. Niistä saan voimaa. Tätä rakastan, tämä on mun elämä.

36686797_10156589698503421_5190431233770782720_n

Vaikka valmennettava lopettaa lajin parissa tai meidän valmennuksessa, silti säilyy niin muistot, ihmiset kuin ystävyys. Se kantaa meitä tässä työssä. Monien ex-valmennettavien kanssa olemme edelleen yhteydessä. Elämä jatkuu ja aina tiimiin pääsee myös takaisin. Toiset palaavatkin myöhemmin ja heidät otamme aina avosylin takaisin. Tribase on jäsenilleen kuin yhdenlainen perhe.

13d0d904-5398-41ad-a96b-617710a6a01e